Onni on tie kotiin

Pian, pian kesän kuumuus ja valoisuus kääntyy syksyn pehmeään taikaan. Rakastan syksyä, olenhan syyskuun lapsi. Meille tämä syksy kongretisoi jotain mitä olemme toivoneet, salaa unelmoineet vuosia...Unelmatuotannon syntyyn liittyy toive siitä että voisimme luoda jotain ainutlaatuista, niille ihmisille joille kauneuden näkeminen sisimmän huutaessa tuskasta on kovin vaikeaa. Miten uskoa hyvään, siihen että itsellä on kyky johtaa elämäänsä, suuri taikavoima sisällään silloin kun ulkopuolinen maailma näyttää rumat puolensa.

Miten löytää tie takaisin elämään eksyttyään tuskan polulle. Jo vuosia sitten oli vahva visio, näky sisäisillä silmillä maatilasta. Eheyttävästä paikasta luonnon keskellä jossa jo paikka itsessään tekisi ihmeitä. Lisänä musiikki, kuvan eheyttävä voima ja vaihtoehtohoitaminen. Mitä tapahtuisi ihmiselle joka tuntisi vahvat juuret, löytäsi taikavoiman sisältään. Olen kulkenut tuota unelmaa, manifestoinut ostamalla jo kauan kaikkea pientä tuohon paikkaan. Nähnyt miten tilalla virtaa joki, navetan, vanhan talon. Etsinyt sitä välillä epätoivoisesti ja sitten päästänyt irti. Lakannut uskomasta.

Kun taloudellinen tilanne vapaaehtoistyötä ja yhdistystä rakentaen heikkeni heikkenimistään menetin uskoni. Ei tässä maailmanajassa ostella tiloja ilman säännöllisiä palkkatuloja, säästöjä...

JUURI silloin kun päästin irti päätti universumi järjestää yllätyksen. Yhtäkiä näen myynti-ilmoituksen. PAM!

Se iskee ilon ja toivon kipinä. Siinä se voisi olla. VIlla Unelma. Yksi asia johti toiseen, ihmeet toisensa jälkeen loksauttivat kaiken kohdilleen ja huomaamme olevamme tilanteessa jossa unelma on totta.

Maanantaina avaamme ikivanhan oven omalla avaimellamme. Kuulostellen vanhan hirstitalon kuiskauksia menneistä ajoista. Alkaa vimmattu remontti, ei mikään uudistus jossa kaikki revitään auki. Ei, vaan vanhaa kunniottaen lempeästi. Pinkopahvien päälle uudet paperitapetit, hengittäviä maaleja, rakkautta, niillä kunnostetaan oikeaoppisesti 1900 rakennettu kaunotar.

Seuraaviksi vuosiksi riittää puuhaa, se on varmaa. On monta kunnostettavaa rakennusta, yksi niistä hirsinen mummonmökki johon kaavailemme pientä yöpymistilaa. Peti ja puuro meiningillä. Ainiin ja pihalle on pakko saada tiipii, iso.

Näen sieluni silmin sinutkin loikkimassa pitkin maalaismaisemaa. Onni on löytää tie takaisin kotiin...

Maria