En haluu mitään paitsi kaiken..

Niin ne täytti peräjälkeen vuosia. Villan isäntä ja emäntä päästen kumpikin kunnioitettuun 44 vuoden ikään. Syntymäpäivänäni minä Maria hyppäsin kameran eteen testatakseni itselleni lahjaksi hankkimaani uutta objektiivia. Onpa tarkka, minä riemuitsin. Miten upeasti se erotteleekaan kaikki juonteet silmien ympärillä. Hassua mutta tunnen riemua vanhenemisesta. Koko elämäni olen ollut niin outo ja haastava itselleni että kuvittelen että sitten vanhempana helpottaa. Että sitten olen seesteinen

ja hengitän hiljaa. Tuota ihmettä en ole vielä kohdannut. Minussa palaa niin valtava halu tehdä kaikkea etten mitenkään voi ymmärtää miksei niitä voi tehdä kaikkia yhtä aikaa koko ajan. Aika ajoin huomaan löytäväni itseni tilanteesta jossa kaikki langat ovat sikinsokin ja umpisolmussa. Minä istun niiden keskellä ja hämmästelen miten voi olla niin paljon sotkua. Siksi rakas Maria että sinä luulet olevasi super-ihminen jolla on kuusi kättä ja vähintään yhtä monta jalkaa. Siksi ettet sinä malta tehdä asioita rauhassa loppuun vaan säntäilet sinne tänne. Maailma sitten lähettää sinulle hienovaraisia viestejä...

Kuten jos suunnittelee viikko tolkulla poimivansa kasvimaan tillit ja persiljat talteen ehtimättä joku muu ehtii ensin, kuten valkoiset karvakasat joilla roikkuu persiljaa poskista sinun kaahatessasi paikalle hyvin aidatulle kasvimaalle. Mistä ne sinne meni?

Kuten uni jossa näet ajavasi autoa, liian lujaa, menettäen sen hallinnan. Seuraavana päivänä istut hämmästellen poliisiauton takapenkillä ajaessasi tutkaan todella lujaa sitä että näit sen unen. Poliisimies kysyy olinko se minä joka viimeksikin kirjoitin sinulle ylinopeussakot? Ei se oli paljon vanhempi poliisi minä vastaan. Pelastaen poliisimiehen päivän joka on liki eläkeikäinen (sitä hämmästellen) kysyn voisiko siitä hyvästä saada sakosta alennusta. En saanut..

Kaiken keskellä päätän alkaa ompelijaksi ja riemuiten kursin kasaan kukka mekon, sellaisen jossa näytän ihan karjakolta. Mutta sisustukseen se on oikein kiva. Pyörin peilin edessä tuskaillen sitä leventääkö tää mekko ihan kauheasti. Mies ei vastaa. Tuo yltiörehellinen tyyppi joka ei osaa valehdella.

Olisiko aika hyväksyä itsensä, jatkuva kaaos ja nähdä miten kaikesta huolimatta sinusta on Maria kasvanut aikuinen. Koska My 5 vuotta sanoi niin kysyessäni ollaanko kavereita. Hä vastaa My. Sä oot aikuinen etkä mikään kaveri, niin tähän on tultu. Jotenkin sitä ei vain itse huomaa kaiken keskellä...

ps. villan keittiö sai huijausmarokkolaiset laatat...ehee ette ikinä arvaa toteutustapaa. Vain lapsi voi keksiä jotain niin nerokasta...