Sisustan kun en muuta voi...

Kuka minä olisin ilman kalkki maaleja, vintage romppeita, vanhaa taloa, jatkuvaa tavaroiden edestakaisin kantamista, rimpuilua oman sisustus tyylini kanssa. Miltä tuntuisi tehdä sisustus valintoja tyyliin tätä katsotaan sitten seuraavat 10 vuotta...selaan pinterestiä, luen sisustus lehtiä näen jotain ihanaa ja siitä se lähtee, koko talo menee mullin mallin. Mitä! Taasko sä maalaat huutaa tuskainen kymmenvuotias. Miksi täällä muuttuu asiat koko ajan. Niin... siksi kun en usko sitä tunnetta sisälläni joka rakastaa puhdasta vaaleaa vintage tyyliä, aina minä eksyn väreilemään enkä sitten tykkääkään. Olen tullut siihen lopputulokseen että sisäinen maailmani on niin jatkuvassa sekaisessa luovuuden tilassa että ympärille tarvitaan rauhoitusta. Sellaista harmoniaa jota epätoivon vimmalla ihminen etsii myös sisälleen, tai niin ole kuullut ;)

Uusimmassa Maalla lehdessä on muuten juttu villa Unelmasta, minun kuvaamani. Elämäni ensimmäinen sisustus kuvaukseni, en ehkä riemuitse laadusta. Huomaan että siinäkin hommassa kehittyy kun sitä tekee jatkuvasti. Mutta silti olen ylpeä siitä että uskalsin, rohkeasti alkaa tekemään jotain mistä olen unelmoinut. Milloin sinä kurkistit omia unelmiasi? Uskaltaen kurottaa tähtiä taivaalta...kuten eräs nuoriherra mietti iltakävelyllä, saanko mä tehdä mun huoneessa mitä vain? Vastasin varovasti ettei nyt sentään ihan mitä vain...tylsäää. kuului vastaus. Mä maalaisin mun seiniin spraymaalilla tägejä, harmi ettei mulla oo omaa omakotitaloa, mä maalaisin kaikki seinät spraymaalilla, Niin. Todella tylsää...mutta ainahan voi unelmoida ja kenties jonain päivänä tuo toive toteutuu...

ps. kuvan vanha lipasto kannettiin ensin navettaan ja sitten melkein vuoden päästä takaisin...päättämättömyyden sietämätön keveys...