Mitä sinä tulit tänne tekemään?

Jos sinulla olisi mahdollisuus tehdä elämässäsi mitä vain miten korkealle uskaltaisit kiivetä, millaisia unelmia tavoitella. Eläisitkö kuten tähänkin asti vai muuttaisitko elämäsi palapeliä. Seuraisitko ääntä sisälläsi, sitä vaistoa joka yllyttää sinua etsimään itsesi ja sitä kautta tehtäväsi. Muuttuisitko yhdeksi heistä joilla on polttava visio sisällään rakentaa uudenlaista maailmaa. Minä muutuin. Viisi vuotta sitten muutin koko elämäni. Myin kaiken omaisuuteni ja lähdin kiipeämään tikapuita, kohti jotain mitä en vielä itsekään täysin nähnyt tai ymmärtänyt. Tiesin vain että koko elämäni minua oli ikäänkuin valmennettu johonkin. Pikkuhiljaa aloin kasamaan pelin palasia kohdalleen. Ymmärsin että tehtäväni liittyy valokuvaamiseen ja ihmisten kanssa henkiseen työskentelyyn. Tein vuosia ilmaista työtä rakensin menetelmää, kävin yliopistoa jossa henkinen oppikoulu on murskaava. Joinain päivinä pystyin tuskin hengittämään niin kipeää oli matkata tuossa koulussa. Sisälläni oli alusta saakka valtava halu auttaa syrjäytyneitä ihmisiä löytämään takaisin voima sisällään. Näkemään oma kuvansa kauniina ja ehjänä, siitä huolimatta millainen elämänkoulu oli takana. Jossain vaiheessa kaikki sillat edessäni nousivat pystyyn, tajusin etten voi enää tehdä ilmaista työtä, että elettävä on jotenkin. Aloin siis tekemään taas työtä josta maksetaan, hautasin hetkeksi tuon unelman ihmisten auttamisesta ilman rahaa tietäen että tekemäni työ ei ollut mennyt hukkaan, joskus jonain päivänä yhteiskunta on valmis näkemään tämän työn merkityksellisenä uudenlaisena tapana auttaa.

Niin moni ei kykene elämään yhteiskunnan normien mukaisesti, juoksemaan oravanpyörässä muiden tahtiin. Putoaa kyydistä ja jää kotiin, elää äärimmäisessä köyhyydessä menettää uskon itseensä ja ihan kaikkeen. Mitä tapahtuisi jos jokaiselle annettaisiin ikäänkuin uusi alku, mahdollisuus ymmärtää itseään ja elämäänsä. Löytää sisältään voima uskoa taas itseensä.

Maailma on meille ja työllemme valmis, ja se ovi joka ennen oli visusti kiinni on aukeamassa.

Projekti on kulkenut työnimellä Kuka Minä olen. Olemme muusikko mieheni kanssa sitä yhdessä työstäneet ja nyt ensimmäistä kertaa pääsemme sen oikeasti toteuttamaan. Luvassa on huikea matka valokuvan ja musiikin avulla, löytöretki ihmisen sisimpään. Kahdeksan erilaista tarinaa ei eksymisestä vaan löytämisestä. Siitä miten arvokasta on olla se kuka on. Siitä huolimatta ettei kykene juoksemaan

niin lujaa kuin pitäisi. Yhteistyössä Loviisan kaupunki ja kulttuuri toimi. Projektista koostetaan näyttely joka aloittaa matkansa tammikuun puolessa välissä 2018 Loviisassa Almin talossa ja jatkaa siitä ties minne. Meille tämä on suuri hetki. Aivan kuin päästäisi lapsensa maailmalle. Nyt vähän itkettää.

Kiitos kiitos kiitos.