Onni on lähempänä kuin arvaisi...

Joskus onni on lähempänä kuin arvaatkaan. Siihen ei tarvita matkaa kauaksi. Uusia tavaroita. Suuria elämyksiä. Sen näkemiseen tarvitaan vähän ravistelua, herättelyä. Toisinaan ihmiset heräävät siihen vasta sairastumisen, kaiken menettämisen jälkeen.

Minä koitan tehdä sen vähän pienemmällä volyymilla. Muistamalla joka päivä sen miten paljon minulla on josta voin olla kiitollinen. Miten pienillä jutuilla teet jonkun elämään sitä samaa taikaa kuin sisälläsi kasvaa. Olen ottanut tavaksi antaa pois asioita. Vaatteita, koruja, tavaroita, mitä vain. Kun joku ihminen osuu kohdalle ja haluan ilahduttaa annan jotain sydämestäni. Joskus se on jotain kongreettista, joskus vain se että katsoo toista suoraan sydämeen ja kertoo sen kauneuden mitä näkee siellä.

Uskon että meidän jokaisen sisimmässä on jokin taikavoima, lahja joka vain odottaa löytämistä, avaamista. Joskus tarvitsemme vain pienen tönäisyn uskaltaaksemme avata tuon paketin. Mikä voisi olla sinun sisäinen voimasi. Uskallatko kurkistaa? Kannattaa olla varovainen, sen jälkeen et voi lakata hymyilemästä. Onni kulkikin mukanani kaiken aikaa. Ja minä etsin sitä vaikka mistä kaukaisista maista.

Minä tein reppumatkan omaan kotikaupunkiini, kauniiseen Loviisaan. Hämmästellen sitä etten ollut käynyt aiemmin näissä maisemissa. Ei minä istuin kotona ja katsoin kuvia upeista paikoista jonne haluaisin matkustaa. Harmitellen sitä ettei ollut varaa. Voi huhu miten hassu sitä välillä onkaan. Taidan tehdä enemmän matkoja ihan lähelle. Taikavoimaa meille kaikille, nähdä sydämellä.