Eläinten valtakunta...

Näyttäkää minulle mikä on tärkeää, miten olla rauhassa, hengittää, elää tasapainossa itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Minä pyydän, valvottuani monia öitä. Murehtien, huolehtien, stressaten, suorittaen...lopen kyllästyneenä ihmisyyden haasteisiin.

Ota kamera ja mene luontoon tunnen kuiskauksen, johdatuksen sisälläni. Vastahakoisesti yritän muuttaa suuntaa, ei kuvaamaan, on niin paljon mitä pitäisi tehdä, rapsuttaa ikkunan ja kaapin maaleja, lämmittää taloa, tehdä ruokaa...ei auta vastalauseet, lähdettävä on. Tuvassa kohtaan koiran joka alkaa uikuttamaan, katsoo minua anovilla silmillään. Ota mukaan, tuo viestii. En, on ensimmäinen ajatus, en sinua senkin kaahari, ei sinun kanssa voi mennä luonto kuvaamaan. Sinähän juokset kuin hullu kaiken aikaa. Okei annan periksi anovalle katseelle ja otan koiran mukaani. Menemme läheiselle pellolle, kissa seuraa mukana ja seuraan kaksikon riehuntaa. En ole koskaan nähnyt noin nopeaa koiraa mietin mielessäni hullun karvanaaman kaahatessa pitkin peltoa, kura lentää ja koira nauttii täysin rinnoin. Ei sitä kiinnosta kuinka paljon sotkua tulee tai mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Se elää siinä hetkessä täysin, unohtaen kaiken muun. Riemuissani otan kameran käteen ja alan kuvaamaan. Saan aikaiseksi pelkkää suttua, musta karvakasa liitää pitkin peltoa ja minä nauran, aurinkokin pilkistää pilven takaa. Ymmärrän luonnon opetuksen.

Jokaisena päivänä aurinko nousee ja laskee. Kaikki luonnossa tapahtuu saman kaavan mukaan. Me ihmiset synnymme, kuolemme, räpiköimme vuorollamme luullen olevamme maailmankaikkeuden johtajia. Ei, miten väärässä olemmekaan. Me olemme vain matkamiehiä ja naisia, ohikiitävä hetki luonnon kiertokulussa. Miksi haaskaisimme kallisarvoisia hetkiä siihen mitä kaikkea ikävää voikaan tapahtua. Silti aurinko nousee ja laskee, jokaisena päivänä. Ja minä voin valita sen mihin tuon päivän käytän. Lähden pesemään kuraisen koiran, sillä märän koiran tuoksua ei kukaan voi vastustaa.

Ja päätän kävellä hitaammin tietoisemmin, sydän täynnä kiitollisuutta kohti uutta auringonnousua.