Jokaisella askeleella on tarkoitus

Rakas lapseni. Minä olen seurannut sinua pitkään. Katsellut hiljaa kunnioittavasti miten sinä rämmit ihmisyyden suossa. Hapuilet, etsit, kipuilet. Ihmettelet mikä on elämän ja sinun tarkoituksesi täällä. Päivästä päivään sinä juokset liian lujaa. Kuulematta, näkemättä, tunnistamatta tarkoitusta omalle itsellesi. Sinä koputtelet monia ovia, niitäkin joiden tunnet vievän sinua vain kauemmaksi omasta itsestäsi. Kuvitellen että jonain päivänä sinä kohtaat jonkun joka kertoo sinulle mikä on tarkoituksesi. Aloitat uuden kurssin, toinen toisensa perään jossa etsit tuota viisasta opasta. Löytämättä. Samalla yrität suoriutua kaikesta siitä mitä pitäisi. Luot täydellistä kotia, elämää, kasvatat lapsia niin kuin kuvittelet että jokainen hyvä äiti tekee. Suoritat itseäsi ja muita. Sydän hakaten sinä yrität iltaisin rauhoittua rakkaasi viereen nukkumaan. Ihmisen jonka kanssa valitsit kävellä. Rakkaus mitä se on. Onko se sitä että selviydyt kaikesta päivästä päivään suru sydämessäsi. Kaivaten jotakin mitä et itsekään tiedä.

Rakkaus. Äitisi joka katselee tuota kaikkea lempeästi sivusta antaa sinun kompastella, eksyä. Kuten vanhat viisaat esi-isät ja äidit aikanaan jotka antoivat kaiken tapahtua, Tiesivät että ihmiskunta tulee eksymään, hukkaamaan kaiken kauniin sisältään. Ihmiset tulevat kuuroiksi ja sokeiksi luottaen vain siihen tietoon mikä pystytään laitteilla ja mittareilla todeksi kertomaan: Siksi että viisaat vanhempamme tiesivät lastensa tarvitsevan tuon kokemuksen. Halusimme oppia eksymällä omasta todellisesta itsestämme, kuuntelematta äitimme hiljaisia kuiskauksia. Viisas opettaja antaa lapsen itse löytää totuuden. Mahdollisuuden tulla kotiin omaan itseensä, siihen olemukseen jota oikeastaan meistä jokainen kantaa tähän maailmaan tullessaan. Aitoon oikeaan lapseen jota sitten ulkopuolinen maailma alkaaa muokkaamaan. Sinun pitää muuttua sopiaksesi tähän joukkoon. Et saa olla liian sitä tai tätä.

Ja niin sinä kadotat tuon lapsen, viisaan sisälläsi muuttuen koneeksi. Yhteiskuntaan sopivaksi tuotteeksi joka ostaa totuuden sieltä täältä. Halvalla tuotetun.

Kunnes tulee päivä jolloin kuulet äitisi kuiskauksen. Alat kävellä hiljempaa, nähdä ja tuntea. Kuulla oman itsesi. Ihmettelet sitä hullua maailmaan jonka nyt näet kirkastunein silmin. Tätäkö minä tuin ja halusin. Naurat sydämesi kyllyydestä kaikelle sille mille annoit kallisarvoisen aikasi. Yhtäkkiä huomaat ettei sinun aikasi tai itsesi katoakkaan vaikka teet monia asioita samalla tavalla kuin ennenkin. Ei, sinä ymmärrät tasapainon merkityksen. Miksi sinä juoksisit enää sen kaiken perässä jolla ei ole merkitystä. Uudet hienot laitteet ja halvalla tuotetut totuudet saavat jäädä niille jotka niitä oikeasti haluavat. Sinä kävelet hiljaa ja hymyilet. Olet äitisi sylissä. Vapaa kuin pieni lapsi kuitenkin vastuullisena aikuisena. Nähden epämääräisten muotojen sijaan kokonaisen ympyrän, sinun elämäsi. Ehjänä. Sopusoinnussa muiden eheytettyjen ympyröiden kanssa. Sillä muutkin ovat heräämässä. Omasta vapaasta tahdostaan, löytäen takaisin yhteyden itseensä ja pikkuhiljaa koko maailma alkaa kävellä hitaammin...