Täydessä touhussa

Tänään se on virallisesti meidän, Villa Unelma. Se tunne kun avaat oven avaimella ensimmäisen kerran ja kävelet sisään omaan taloon on huikea. Tämä on meidän. Tai siis pankin mutta kuitenkin meidän. Täällä "saa" rapsuttaa mielin määrin, tehdä vaikka jokaisesta seinästä erivärisen jos sisäinen Peppi niin tahtoo (usein tahtoo) . Leikkiä sisustustaiteilijaa jonka visiot muuttuvat sekunnissa. Joskus toivoo etteivät mutta eipähän ainakaan pääse kyllästymään. Olen harjoitellut kolmen vanhan talon verran ennen tätä. Nyt tiedän mikä helmi on talo jossa kaikki vanha on tallessa, muovimatonkin alla. Ei mennyt kuin hetki siitä kun teimme kaupat ja alkoi innokas repiminen. Muovimatot suorastaan lensivät talosta ulos, hyi. Onneksi alla oli mitä hurmaavimmat lautalattiat. Kesken muovimattojen repimisen rouva päätti alkaa maalaamaan keittiön kaappeja. Miksei, kuka sanoo että ensin tehdään edellinen homma valmiiksi. Nyt meillä on yksi kolmas osaa keittiön lautalattiaa esillä ja saman verran maalattuja keittiönkaappeja. Tasapaino, se on kaiken salaisuus. Ja se että väriksi tuli se mitä kahta maalia yhteen sekoittamalla tuli. Jännittää itseäkin mennä huomenna katsomaan.

Täydellisintä tässä kaikessa on se että talo on täynnä vanhoja aarteita. Ostimme sen irtaimistoineen. Voi luoja. Siinä on vähäksi aikaa ihmettelemistä. Se että kauppakirjassa lukee että kauppa sisältää arvottoman irtaimiston tuntuu hullunkuriselta vitsiltä. Ikivanhat aarteet ovat kyllä jotain ihan muuta. Odottakaas kun pääsen kuvaamaan niitä <3 huh

Maria