Postia sisäiseltä viisaalta

Kop kop.. koputti ääni sisälläni. Täällä on postia sanoi sisäinen lähetti. Ihmettelin outoa oloa, hirvittävää kaaosta sisälläni saamatta lainkaan kiinni siitä mitä minun tuli ymmärtää. Mieli juoksi siellä täällä...pohti tekemättömiä töitä, tiskejä, roskia, remonttia, lapsia, elämää, maailman kaaosta, vapaaehtoistyötä, rahaa tai sen puutetta, sokerihimoa, terveellistä ruokaa, maalatakko vai eikö ja mitä näitä nyt on. Jatkuvalla syötöllä takaraivossa asuva marmattaja laitteli pelottavia ajatuksiaan ilmoille..talvi tulee eikä teillä vieläkään ole villoja, ei tuplaikkunoita, ei ilmalämpöpumppua, pihalla seisoo vanha suihkukaappi, jääkaappi ynnä muuta sulostuttamassa Villa Unelman pihapiiriä...Annoin huolen juosta vapaana, ottaa täysin valtaansa ja tein töitä aamusta iltaan estääkseni talven tuhoja. Tai siis en mutta ymmärsin miten helposti tuo suorittava aikuinen meissä saakaan vallan. Miten järjetöntä on olla ajatteleva ihminen, tai siis nainen joka mielessään ei ole koskaan hiljaa. Edes nukkuessaan. Otin hasteen vastaan ja päätin varustautua talveen...

Keitin sille kupillisen teetä, hämäsin kauniilla kupilla ja ruusulla, laitoin kruunun kylkeen kertomaan että minä olen prinsessa. Nainen jota ei komennella, ei minä komennan ja sanon tästä lähin miten toimitaan.

Ompelin sille ranteen lämmittimiä siihen hetkeen kun pakkanen pureutuu läpi vanhan talon hatarista rakenteista.

Ostin kirpputorilta kynttilänjalan jota ihaillessa kylmyys ei tunnu missään.

Päätin pitää siipiä selässä aina silloin kun huolen kurja ahdistelija käy kimppuuni. Niillä lennän jokaisen ongelman, vastoinkäymisen yli.

Ja aina välillä katson peiliin ja suoristan kruunua päässäni. Muistan kuka loi tämän kaiken. Näytelmän jossa olen ohjaana, käsikirjoittana, pääroolissa...huh