Pitsinauhaa

Elämä on kirpputorilta löytynyt maailman kaunein mekko...

Valokuva joka ei ole täydellinen, virheetön photoshop viritys...siinä on pölyä, rosoa.

Pyhää. Tärkeintä on muistaa hengittää ja elää itselleen oikeassa tahdissa...

Elämä on nautinto, ei kärsimysnäytelmä.

Elämä on ullakolta löytynyt vanha teline johon maailman kauneimmat pitsinauhat pääsevät odottamaan sitä hetkeä että ne löytävät paikkansa ompelemassasi luomuksessa..

Elämä on sitä että muistaa miten tärkeää on nauttia jokaisesta hetkestä, pysähtyä, päästää irti siitä mikä ei ole niin merkityksellistä.

Elämä on kissavauva jonka sielunmaisema saa sinut miettimään eläimen kykyä rakastaa, tuntea. Yhdessä alamme nauttimaan kissanpäivistä. Pitkistä hitaista hetkistä. Kehräämisestä sille että on vain tyytyväinen olo sisällä.

Elämä on kuin ovi joka vie sinut johonkin uuteen uskaltaessasi avata sen ja astua rohkeasti kynnyksen yli...

Elämä on vanha valkoinen pellavaverho jonka päätät värjätä ja ommella tyynyliinaksi, painaa kangasväreillä siihen herkän kuvan ja muistaa miten merkityksellistä on tehdä asioita itse.

Elämä on ullakolla vuosikymmeniä pölyisenä lojuneet upeat kalusteet joita hämmästelet syvän liikutuksen vallassa. Tämäkö on se "arvoton" omaisuus talon kauppakirjassa....

Puhelin soi, vastaan maalipensseli toisessa kädessä, jalat paljaana ilman sukkia koska taloon edellisenä päivänä asennettu ilmalämpöpumppu saa vanhassa kylmässä talossa pitkään asuneen hikoilemaan. Miten voi olla näin kuuma...Toisessa päässä monotoninen vanhempi mies ääni markkinoi pitkällä puheellaan lehteä jossa ihmistä opastetaan tekemään asioita itse. Tilaajalle on luvassa uskomattomia kylkiäisiä, mittaria jolla voi mitata talon lämpövuotoja, laser mittaa, veitsisettiä. Kuuntelen kärsivällisesti ja melkein tikahdun nauruun samalla. Laitetaanko lehti kysyy mies? Kuule! Minä vastaan...voisin itse alkaa tekemään lehteä tee se itse. Teen aina kaiken itse, ihan mielikuvituksellani. Lisäksi asumme 1900 rakennetussa talossa jonka lattia eristeenä on hiekkaa ja hienoa sahajauhoa, että ihan maalaisjärjellä voi päätellä että lämpövuotoa on. Jokainen seinä, lattia, katto on vinossa. Lasermitta on aivan yhtä hauska ajatus. Veitsiä en tarvitse. Lisäksi elämämme on omituista, meillä ei ole palkkatuloja, ei eläkevakuutuksia, ei muun maailman mittapuun mukaan yhtään mitään. Tulomme ovat kaikkien köyhyysrajojen alapuolella. Valisimme tämän elämän, vapauden. Siksi että uskomme maailmaan joka ei perustu rahaan, suorittamiseen, ahneuteen. Valitsimme rakkauden. Mies on kovin kauhuissaan ja toivoo meille parempaa tulevaisuutta. Minä hymyilen ja suljen puhelimen, katson ympärilleni ja mietin mitä on köyhyys. Olenko minä köyhä?

Ei, minä olen oppinut sen että kaikki se mitä tarvitsen on ulottuvillani, olen oppinut olemaan luova, käyttämään mielikuvitusta. Elämään niin kuin opetan. Päästämään irti peloistani. Minä olen oppinut sen että jokainen hetki meillä on mahdollisuus herätä sille totuudelle joka sisällämme elää. Minä heräsin. Muutin kaiken. Ymmärsin että elämme illuusioiden verkossa jossa olemme omien uskomustemme ja ajatustemme vankeja.

Maria