Joulukalenteri

Tänään sarkastinen askartelija sai ansaitsemansa lepotauon. Mietin pitkään mitä tämän päivän luukku

pitäisi sisällään. Tämän omituisen joulukalenterin ajatus on ajatus. Se miten maailma on omituinen paikka kaikkine uskomuksineen, keksintöineen. Mietin usein miten valtavan määrän aikaa ihminen on käyttänyt kehittämiseen, kehittymiseen. Monet uudet jutut ovat hienoja, mutta läheskään kaikkia en mitenkään voi arvostaa, ymmärtää. Yksi niistä on se miksi aikanaan olleet upeat metalliset kakun pursottimet korvattiin muovilla. Mikä valtava kehitysaskel ihmiskunnalle, muovi. Tiedätkö miten ärsyttävää on pursottaa muovisella lötköllä josta parhaassa tapauksessa pursuaa samaan aikaa täyttöaukosta täytteeet kun puristat toisesta päästä. Eilen menin villa Unelman pihalla sijaitsevaan mummonmökkiin joka on täynnä aarteita. Toin sieltä sisälle nämä vanhat kaunokaiset jotka pesin huolella. Kyynelsilmin hämmästelin niiden aitoa kauneutta. Miten monia kymmeniä vuosia ne ovatkaan vanhoja, yhä edelleen täysin käyttökelpoisia. Tänä vuonna aioin pursottaa. Paljon. Tietysti vaaleanpunaista kuorruttetta jokapaikkaan. Sinnekkin minne se ei missään nimessä sovi. Olis ihan mahtavaa perustaa ryhmittymä anonyymit pursottajat. Järjestettäis kaikenlaisia tapahtumia, kursseja pursottamisen puolesta. Palauttettais samalla maalaisjärki tähän nykymenoon. Keskityttäisiin olennaiseen.