Joulukalenteri

Tänään jostain muistojeni kätköistä putkahti muisto muutaman vuoden takaa. Olin keskellä suurta henkistä heräämistä, sydän täynnä valtavaa valoa ja rakkautta. Tunsin tarvetta auttaa ihmisiä, etenkin niitä jotka ovat eksyneet kauas polultaan. Istuin siihen aikaan usein Helsingin rautatieasemalla. Siellä nimittäin näkee elämän laitapuolta. Istuin siinä aseman penkillä ja rukoilin, pyysin enkeleitä auttamaan näitä ihmisiä. Siunaamaan valolla. En tiedä miksi tunsin siihen niin valtavaa kutsua. Kerran kohtasin humalaisen erittäin agressiivisen oloisen miehen joka tuli juttusilleni. Katsoin miestä silmiin ja jotenkin vain suustani putkahti kauniita sanoja tuolle miehelle. Jäimme juttelemaan, mies kertoi olevansa asunnoton, päihdehelvetissä ja ikävöivänsä lastaan ja perhettään. Kerroin että meillä jokaisella on mahdollisuus valita toisin, muuttaa elämämme ja uskoa unelmiimme. Selitin että teen työtä intuitiivisena parantajana ja että joskus yksikin hoito voi mullistaa koko elämän. Hoidatsä mua kysyi mies? Nielaisin syvään ja mietin miten tässä tulisi toimia. Kerroin hoitavani mutta miehen pitäisi tulla tapaamaan minua selvinpäin. Sovimme ajan ja paikan. Menin paikalle varmana siitä ettei mies ilmesty. Hämmästyin suunnattomasti miehen kuitenkin saapuessa paikalle. Siinä keskellä Helsinkiä aseman kupeessa istuimme maassa ja pidin käsiäni miehen sydämellä. Se oli hyvin kaunis ja koskettava hetki. Jätimme hyvästit ja aika pian unohdin koko miehen. Meni ehkä puolivuotta ja postin seassa oli kirjekuori johon oli raapustettu vapisevalla käsialalla nimeni. Avasin kirjeen ihmetellen keneltä se oli. Lukiessani hämmästyin, tuo aseman mies oli jäljittänyt jostain minut ja halusi kiittää. Ei tiennyt olinko oikea ihminen mutta kirjoitti rohkeasti vankilasta. Sinä päivänä kun hoidit minua minä kohtasin enkelin. Jotain joka kosketti minua syvemmälle kuin koskaan mikään ennen sitä. Sinä katsoit minua silmiin ja tunsin miten ensimmäisen kerran minut hyväksyttiin kaikista pahoista teoistani huolimatta. Sen päivän jälkeen hän on uskonut enkeleihin. Kirjoitti myös ettei odota vastausta tärkeintä oli saada kiittää. Tämä muisto saa edelleenkin minut ymmärtämään miten se että seuraa intuitiotaan voi olla toiselle suurin ihme koskaan. Enkelin kosketus. Taas itkettää. Ketä sinä voisit koskettaa jouluna.