Joulukalenteri

Minua ahdistaa, ryömin valtavan tiheässä synkässä pimeässä energiassa. Ihmettelen vuosia sitä miksi juhlapyhät saavat minut tuntemaan näin. Ruokakauppaan meno on painajainen, tuntuu että lukee jokaisen vastaantulijan ajatukset. Kaikki aistit ovat ylivirittyneessä tilassa. Miksi, ihmettelen vuosia. Minähän rakastan laittaa kotia kauniiksi, joulun taikaa ja satua. Kunnes jotenkin älyän sen. Ei tämä ole minun tunteeni, minun ahdistukseni. Se on kollektiivitason ahdistus jonka tunnen. Erityisherkät ihmiset vain ovat vähän kummallisia. Luulen että monia ihmisiä ahdistaa mutta siitä ei ole lupa puhua. Se on sama tabu kuin lastenkasvatus ei saa sanoa että välillä vituttaa niin ettei veri kierrä. Niinpä päätin avata sanaisen arkkuni. Ottaa aivoon tää! Voisinko vain lopettaa tämän tuntemisen, sulkea aistini. Illalla tyhjennän kehoni ja mieleni, syön suklaata ja otan tilkan port viiniä niin ja katson youtubesta vanhoja tankki täyteen jaksoja. Muutama päivä enää sitten helpottaa...kohti valoa.