Joulukalenteri

Olipa kerran pieni topakka tyttö. Tyttö joka rakasti satuja ja lukemista. Päivät pitkät hän kulki nenä kirjassa kiinni sulkien korvansa ulkopuoliselta maailmalta. Ulkopuolella tapahtui paljon ei aina niin mukavia asioita ja tuo pieni tyttö selvisi kaikesta uppoutumalla maailmoihin joissa noidat ja lohikäärmeet lentelivät. Pian kävi niin että se todellisuus missä muut ihmiset elivät muuttui tytölle vieraaksi ja satu todeksi. Muiden ihmetellessä tytön touhuja tämä loi itselleen ihmeellisen maailman. Sellaisen missä prinsessa odottaa satuprinssiä ja puolta valtakuntaa, vanhaa taloa ja eläimiä sen navettaan. Ennen prinssin saapumista tyttö ehti moniin omituisiin seikkailuihin jotka saivat muut järkyttymään tuon tuosta. Niitä seikkailuja on hyvä kiikkustuolissa muistella, ottaa kovaa vauhtia välillä ja naureskella. Kuten yksi joulu jolloin tyttö tapasi liki 90 vuotiaan vanhan miehen paikallisella Samaria kirppiksellä. Setä valitteli selkäänsä ja tyttö siltä istumalta pyysi miestä istumaan ja laittoi parantavat kätensä selälle. Siinä sitten jutustelllessa kävi ilmi ettei kukaan ollut menossa jouluna yksinäisen vanhuksen luokse. Minä tulen lupasin siltä istumalta. Tuntien suurta riemua siitä että saisin ilahduttaa herttaista vanhusta kyläilylläni. Tuli jouluaatto ja saavuin vanhaan pieneen taloon jossa mies asui. Siinä sitten istuttiin joulukahvilla syöden piparkakkuja ja joulukortteja katsellen, kunnes setä ehdotti pyhäpuvussaan vahvasti eu de colognelle tuoksuen musiikki hetkeä viereisessä huoneessa. Minä innoissani mukaan, kuinka herttaista. Vanhus laittoi musiikin soimaan ja istui lähelle, oudon lähelle, laittoi huulet törölleen ja kysyi suudellaanko. Jotankin minulle tuli hirvittävä kiire jouluvalmisteluihin ja lipesin paikalta. Koko kotimatkan kierin naurusta. Kotona avasin mieheltä saamani joululahjan, ei sentään olltu kihlasormusta vaan taskukello. Miten se kello tikittääkään, aika joka vie meidät ensivuoden odottamiin seikkailuihin. Oon niin valmis vuosi 2017. Sitä ennen satumaista joulua.