Unelmointia

Jos minulla olisi taikasauva heilauttaisin sitä ja kuiskaisin toiveen. Kumpa voisin taikoa maailmaan lisää kykyä olla rauhassa. Elää hetki kerrallaan. Pysähtymistä, itselleni ja jokaiselle. Villa kanala on maailman rauhoittavin paikka. Aatu, Klaara, Lisbeth, Prisicilla, Rouva musta, Frida ja Adalmiina. Siellä ne nokkivat siemeniä kaikessa rauhassa. Kanojen sielunelämä on hyvin mielenkiintoista. Pidämme eläimiä tyhminä mutta minä sanoisin että ihminen on tyhmä. Juostessaan kaiken aikaa pakoon itseään ja murehtien kaikkea sitä mihin ei voi vaikuttaa. Luullen että elämän onni tulee siitä kuinka paljon ehti suorittaa kaikkea millä ei oikeasti ole niin merkitystä. Samalla kaikki tärkeä jää huomaamatta. Kuten vaikka kanamunat. Mikä mahtava tapa opetella kiitollisuutta. Hoidat kanoja, ruokit pidät ne lämpiminä ja kiitokseksi saat maailman onnellisimpia munia. Aina kun keräämme munia lausumme kanoille ääneen kiitoksen. Kiitos, miten upeita munia, kiitos näistä. Porukka kaakattaa tyytyväisenä ja popsii kaiken kotitalousjätteen, kaikki ne ruoanjämät joita kuskataan saa porukan pomppimaan innosta. Mikään ei mene hukkaan jopa munan kuoret menevät hyötykäyttöön kalkin tarpeeseen kanat popsivat niitä innoissaan. Onnelliseen elämään tarvitaan aikaa. Jotain mitä ei rahalla pysty ostamaan. Vapautta. Sen hinta on usein se että luopuu monesta asiasta. Kuten suurista tuloista ja turhasta kuluttamisesta. Tilalle saa mielenrauhaa. Huomaa ettei tarvitsekaan sitä kaikkea mitä kuvitteli onneen kuuluvan. Ihmeeksi riittää kimppu ruusuja jotka voi laittaa yksitellen maljakoihin.

Niitä voi sitten siirrellä pitkin taloa ja unelmoida keväästä, puutarhasta, kasvimaasta...