Projektina keho...

Koska tässä ajassa on välttämätöntä olla jatkuvassa prosessissa ja kehittää itseään sekä sisältä että päältä päätin minäkin aloittaa kehoprojektin. Juostuani n. 43 vuotta täydellisen naisen ja kehonkuvan perässä älysin etten kuitenkaan tunne tarvetta enää muokata omaani. Ensimmäisen kerran sisälläni on liikahtanut jotain niin että katsoessani peiliin hyväksyn sen mitä näen. En siitä syystä että vihdoin olisin tarpeeksi timmi rääkättyäni itseäni urheilemalla. Ei sen lopetin kun rakastuin puolikkaaseeni. Vaan siitä syystä että olen kohta kolme vuotta katsonut peilikuvaani ja ajatellut itsestäni kauniimmin, positiivisemmin. Aloitin aktiivisen suklaansyönnin, paheisen ja nautintojen täyttämän elämän ja lopetin liikunnan. Joka päivä kerroin itselleni miten kaunis ja täydellinen olen. Hämmästelin muutosta. Sitä että kilot eivät tulleet, en muuttunut vanhemman näköiseksi kun lakkasin huolestumasta. Päin vastoin. Mielestäni näytän upeammalta kuin koskaan.

Siksi tähän kehoprojektiin pääsi kotonani asuva päätön nainen. Nimesin hänet Maireksi. Jotenkin niin nuutunut oli hänen hoikka olemuksensa että ajattelin piristää. Koko päivän sivelin hänen hoikkia lanteitaan, hyvin pieniä rintoja liimalla ja servetin paloilla.

Mietin siinä touhutessa että tunsin hetken jumalallista luomisen riemua. Minä loin käsissäni upeaa naisen kehoa. Mietin jokaista mutkaa ja unelmoin, pitäisiköhän tohon lisätä vähän kurvia. Ihastelin Mairea joka nökötti kuivumassa peltisen tarjottimen päällä ja mietin että tosi elämässä Maire, luomani jumalainen nainen rääpisi itseään peilin edessä. Voi ei tuliko takamuksesta hieman liian leveä, entä rinnat, saisi olla kyllä isommat. Siitä se lähtitisi jatkuva itsensä morkkaaminen ja alamäki. Mitä tuskaa tuntisinkaan luojana. Minä loin ihan käsittämättömän upean kauniin olennon joka ei näe omaa kauneuttaan. Maire etsisi koko elämänsä rakkautta ja hyväksyntää ulkopuoleltaan. Muut kylväisivät epäilyksen siemeniä arvioimalla Mairea vain ulkoisten seikkojen vuoksi tyyliin ei taida Mairesta tulla pankkiiria kun ei sillä oo sitä laskupäätä, tai ainahan se juoksee kaiken typerän perässä kuin päätön kana....yritäppä siinä sitten opetella rakastamaan itseään.

Päätin ottaa valmennukseen Mairen ja tehdä hänestä onnellisen vapaan naisen. Aloitimme kehonkuvan eheytyksestä. Mittarin strategiset mitat ja totesin. Käsissäni on kolmen prosentin ihme. Täydellinen naisen keho. Nykymittojen mukaan nimittäin maailman naisista kolme prosenttia mahtuu kategoriaan täydellinen. Mitähän muuten loput tekevät? Kaiken aikaa? Pelkkä ajatus sai minut tajuamaan miten raskasta on olla täydellisyyttä etsivä nainen. Kuten Hulda päätin ottaa rennosti ja olla itse vain tyytyväinen vapaa nainen.