Teetä ja sympatiaa...t

Ilmassa on kevättä...aurinko paistaa ja lumet sulaa. Riemuiten siitä kannoimme kalusteet villa Unelman pihalla sijaitsevan pikkuisen joen rantaan. Sytytimme tulen ja istuimme kuunnellen veden pulputusta niin ja joimme teetä. Ja puhuimme. Siitä mikä tekee kipeää, vaikeuksista joita elämä tielle heittää. Tuijotin virtaavaa vettä ja puhelin itselleni. Että Maria ajatteleppas miten asiat voisivat olla paljon pahemminkin, että toiset kohtaavat vielä isompia haasteita elämässä ja selviävät.

Niin päätin minäkin, antaa valon kasvaa sisälläni ja nähdä miten yhdessä selvitään mistä vain. Rakkaudella ja avoimuudella on ihmeitä tekevä voima.

Myös pieni kissan pentu uskaltautui varovasti ulos, ensin pelosta täristen ja sitten isomman kissan rohkaisemana jopa puuhun saakka. Vanhempi kissaneito sitten ohjaili pikkuista oikeaan jaloon puussa kiipeilyyn taitoon lätkäisemällä tassulla naamaan ja puremalla takapäästä jos tämä rohkaistui liian korkealle. Ehkä me ihmiset voisimme ottaa monessa oppia eläimiltä, ketään ei jätetä yksin oppimaan elämän kipeitä oppeja. Tosi rakkaus kantaa ja seisoo rinnalla, ei yläpuolella ei alapuolella vaan siinä samalla viivalla.