Vanha hyvä aika

Minä rakastan mennyttä aikaa. Patinoituneita rosoisia vanhoja seiniä, lautalattioita. Vaatteita jotka ovat aitoa pellavaa höystettynä kauhtuneilla pitseillä. Vanhoja lakanoita, astioita. Ne kertovat tarinoita siitä ajasta kun kaikki tekeminen ei perustunut kiireeseen. Oli kunnia-asia tehdä kunnolla, kunnon käsityötä. Ihmisillä ei ollut niin paljon kaikkea mutta heillä oli jotain hyvin arvokasta. Rauha itsensä kanssa. Nyt etsimme sitä epätoivoisesti itsemme ulkopuolelta. Olen kokeillut, ei löydy. Katson siis peiliin ja hengitän syvään ja pitkään ja aloitan taas etsinnän. Itsestäni. Löydän sen pienestä tytöstä sisälläni, siitä joka katselee varpaitaan pitkään ja hartaasti eikä ajattele mitään muuta.