Tylsyyttä vastaan

Kesä. Täynnä luovuutta, mittaamattomasti mahdollisuuksia niille jotka ne näkevät. Idyllin takana....neljä päivää kesälomaa. Lapsen ei minun. Aamulla n. 10 minuuttia tehokasta työaikaa, luurit korvissa ihana musiikki ja kuvan käsittely vie mennessään...rytinä ja 10v. avaa oven. Taasko sä teet töitä. Mitä sä teet. Luurit pois. Lapsi houkutellaan puuhaamaan jotain omaa. Menee ehkä taas kymmenen minuuttia ja sama ralli. Koska sä oikein lopetat. Lasken sataan ja räjähdän silti. On se nyt kumma ettei saa tehdä töitä rauhassa. Mulla on tylsää vastaa n. metrinelkytsenttinen. Ei mitään tekemistä, jos mulla olis mopo olis tekemistä. Aika monella on. Niin. Meillä ei. Meillä on maatila tulvillaan eläimiä, joki, verstas, navetta. Ei mua sellainen huvita vastaa soturi. En mä jaksa mitään sellaista tehdä. Taas häädän tenavan matkoihinsa ja huomaan että aa on aika tehdä ruokaa. Syömme joen rannassa uudessa kesäkeittiössä. Rauhassa. Ei kiirettä mihinkään. Pikkuhiljaa palaan taas töihini. Naps ilmestyy kuontalo oven väliin, taasko sä teet töitä? Joo tämän päivän saldo on kaksi tuntia tekokasta työaikaa. Selvennän miten eritavalla monessa perheessä asiat ovat. Vanhemmat ovat pitkiä päiviä töissä kodin ulkopuolella. Ei yhteisiä hitaita lounaita kesken päivän ei ketään jolta voi kysyä.

Kerron että teen nyt jo paljon töitä emmekä silti ole hyvin toimeentulevia. Että valitsimme tämän tavan elää ollaksemme yhteydessä luontoon ja omaan itsemme. Sydämeen. Että rakkauden soturin tuli palaa minussa, syvä halu elää niin kuin intiaanit aikoinaan. Tietoisena ja viisaana kunniottaen kaikkea elämää pyhänä, koko maailmaa, luontoa.

Ettei minun tehtäväni ole aikuisena hauskuuttaa lasta kaiken aikaa vaan auttaa löytämään mielikuvitus sisältään. Oma luovuus. Luontoyhteys. Ehdotan yhteistä kukkien keräyshetkeä tylsistyneelle jonka mielestä jokainen päivä on epäonnistunut koska on niin tylsää. Laitamme kumisaappaat jalkaan ja painumme pusikkoon. Leikkaamme astiaan kukkia ja hämmästelemme niiden kauneutta. Tää on ihanaa, tosi kivaa huokaa entinen tylsistynyt. Vastaan että ajattele miten upeimmat asiat elämässä ovat ilmaisia, miten mieli jatkuvalla syötöllä huijaa meitä haluamaan yhä enemmän. Kunnes huomamme ettei mikään maailman tavara helpota oloa sisällämme. Siihen auttaa vain se että kuuntelee sisintään ja tunnistaa mikä oikeasti tuntuu hyvältä.

Niin kuin se että pikkuinen kesäkahvila a'la villa Unelman valmistuu kovaa kyytiä. Kaikki sen materiaali ja sisustus ona vanhaa, käytettyä, löydettyä. Pieni pihasauna on myös remontin alla. Siellä ei ole lattialämmitystä, ei suihkua. Mutta on ikkunasta avautuva joki maisema. Vanhaa kaunista patinoitunutta pintaa joka saa olla niin kuin aina on ollut.

Joka ilta olen istunut hetken villa kanalassa vuodattaen liikutuksen kyyneliä, meillä on kolme pientä ihmettä. Tipuja jota arasti kurkkivat äitinsä sulkien suojista. Ja me ostamme kaupasta kanamunamme ja annamme kanojen hautoa valtavaa määrää munia koska tuntuu niin väärältä varastaa heidän muniaan. Eläköön uudenajan rakkausintiaanit jotka kasvattavat lapsensa tylsinä ei mitään ostavina aikuisina. Mikä lahja onkaan oppia arvostamaan asioita ja tekemään työtä niiden eteen.

Rakkaudella Maria